30.11.
Talvipyöräilyä à la pyhäaamu. Perin hiljainen on joenvarren
kaupunki sunnuntai-aamuna klo 06.05, kun potkin lukkokenkiä paikoilleen
polkimiin. Tunnollinen työntekijä lähtee kohti sorvia ennen kukonlaulua. Eipä
juuri muutakaan laulua matkan varrella kuulu - lienee enimmät laulut laulettu
kansalaisten toimesta eilisen illan ja kuluvan aamuyön tuntien aikana. Rauhassa
saa nyt talvipolkeutumista harrastaa, aikaa sattui olemaan muutama minuutti
ylimääräistä, joten polkaisin normaalia vähän pitemmän lenkin. Vastaantulijoita
pimeässä marraskuun viimeisessä aamussa oli neljänlaisia: yksi rusakko - joka
kääntyi kymmenen metriä ennen kohtaamista pusikkoon; yksi tavarajuna - ei
kääntynyt, kuljimme kumpikin omilla kaistoillamme; yksi poliisipartio - totesi
minut tarkalla lainvalvojan silmällään ilmeisen rehelliseksi ja jätti vaille
sen kummempaa huomiota; yksi jalankulkija. Tästäkin on hyvä jatkaa.
Jussi
30.11.
Kyllä kait kaikilla kulkee tällänen pyörässä? Muutama
kymmenen kiloa lisäpainoa. Lievästi vähän takapainoinen mutta menkööt. Kiinni
se vielä täytyy laittaa. Arttu täsmentää, että kyseessä on työkalupakki, jota hän noin kerran
kuukauteen aina kuljettelee pyörän takana.
Arttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti